Tiedätkö sen tunteen? Rojahtaminen sohvalle, pään pudottaminen selkänojan päälle ja pitkä puhallus. Takki on tyhjä, loppukiri otettu ja kaikki annettu. Juuri niin tapahtui lauantaina 12.12.2020 kello 12:26, jolloin Kuule oli päästetty irti suorassa lähetyksessä ja live-valo oli lakannut palamasta ohjaamon ruudulla.
Istun autossa Siikatörmän leirikeskuksessa, jossa Kuulen lanseeraus on pidetty. Tätä merkillistä hyvänolontunnetta säestää Kuulesta toistettu Mä seimellesi seisahdun -raita albumilta Saavu suuri rauhanjuhla. Sävelten soidessa tajuan yhtäkkiä, hieman ironisesti kyllä, että minulle Kuulen lähtö ja maali muodostavat ympyrän, jonka kummassakin päässä on leirikeskus.
Lähtö tapahtui Maitoinen–Oulu-välillä syksyllä 2017. Sillä pätkällä muistan puhuneeni ensimmäistä kertaa "SRK-sovelluksesta" SRK:n silloisten viestintäpäällikön Olli Lohen ja tietojärjestelmäasiantuntija Päivi Timlinin kanssa. Olimme matkalla koteihimme Maitoisissa pidetyltä tiedonsiirtoleiriltä. Muistan sanoneeni ja raapustelleeni paperille “sovelluksesta, jossa olisi niin hyvä tarjonta ja joka olisi niin välttämätön, että kaikki kristillisyydessämme hankkisivat sen.” Sitä, mitä se sisältäisi, ei tuolloin osattu sanoa.
Keskustelusta kului vielä yli vuosi, ennen kuin pääsimme matkassa edes alkuun. Koko prosessi on niin vaiheikas ja pitkä, että sen kuvaus tarvitsisi oman bloggauksen. Voisin tällä kertaa kertoa lyhyesti kahdesta havainnosta. Hieno piirre työssä oli se, että pyrimme tekemään sovelluksesta asiakaslähtöisen, ei SRK-lähtöisen. Tätä olemme toteuttaneet muun muassa markkinatutkimuksella, nimikilpailulla ja intuitiivisella käyttöliittymällä.
Pitkä projekti on ollut uuvuttavakin, mutta kevään 2020 pandemia antoi motivaatiobuustin. Sovelluksesta tuli ajankohtaisempi kuin koskaan. Kun toimitalolle kokoontuminen ei enää ollut itsestäänselvyys, digitaaliset kohtauspaikat ja viestimet ottivat kristillisyydessämme pääroolin. Kuulesta tuli konkreettinen ja historiallinen osa SRK:n digitalisoitumista.
Samalla iskulla – sallikaa arkisuuteni – saatamme lyödä kaksi kärpästä. Kesäseuraradion toiminnassa vuosia mukana olleena tiedän, että kristilliselle sisällölle on kysyntää. Kuuntelijat toivovat vuosittain radiostamme ympärivuotista. Se ei valitettavasti ole mahdollista, mutta nyt käsissämme on jotain ainakin yhtä hienoa: Kuulen välityksellä samat laulut ja sama hyvä sanoma ovat ulottuvillamme vuoden jokaisena päivänä.
Minulla on ulottuvillani tässä autossa istuessani äänikirja nimeltä Yksi näistä. En ole kohderyhmää, mutta arvioisin, että kirjoittaja pääsee hyvin sisälle päähenkilön kokemusmaailmaan. Tämän kanssa Siikatörmä–Oulu-väli taittuu mukavasti. Tärkeintä on se, että tarinan vetovoima suojelee ajatuksiani karkaamasta uusiin sovellusideoihin!
